Anandah Kononen (s.1972) teki lähes 25-vuotisen balettitanssijan uran Suomen Kansallisbaletissa, josta jäi eläkkeelle huhtikuussa 2016. Pitkän tanssijanuransa aikana hän tanssi pääasiassa solistisissa tehtävissä, joista hänet muistetaan monipuolisena, vahvana roolien tulkitsijana. Hän tanssi lähes kaikissa klassisen baletin perinteisempien koreografien, kuten Petipan, Bourmeisterin ja Crankon teoksissa. Neoklassisen tyylin koreografeista mainittakoon Jiri Kylian, George Balanchine, Nacho Duato, Ohad Naharin. Henkilökohtaisessa ohjauksessa hän sai työskennellä mm. seuraavien koreografien kanssa: Rudi van Dantzig, Heinz Spoerli, Alexei Ratmansky, Sylvie Guillem, Natalia Makarova, Patrice Bart, John Neumeier, Kenneth Greve, Ben Stevenson.
Kononen on vieraillut useasti Suomen Kansallisbaletin tanssijana ulkomailla ja kotimaassa ja esiintynyt myös erilaisissa gaalanäytöksissä niin balettitanssijana, koreografina kuin juontajanakin.
Ensimmäisiä koreografioita alkoi syntyä jo ballerinan uran aikana, mutta vuosi 2008 voidaan pitää koreografin uran alkuna, jolloin tyylisuunnaksi vahvistui klassinen ja neoklassinen tyyli. Konosen omien tuotantojen parissa työskentely loi pohjan koreografin uralle, josta on kehittynyt merkittäviä, kansainvälistä huomiota herättäviä teoksia, kuten Suomen Kansallisbaletille vuonna 2015 luotu kokoillan klassinen baletti Muumipeikko ja pyrstötähti.
Anandah Kononen on palkittu tanssijana mm. Philip Morris Tanssin Nuppu-palkinnolla sekä Pro Dance-palkinnolla tanssijan urasta. Koreografipalkintoja on Suomessa myönnetty useita, muun muassa Pro Dance -palkinto koreografin työstä vuonna 2017.
Koreografin työssä Konosta inspiroi tarinan kerronta sekä koreografian kyky tuoda tunteita esille. Keskeistä hänen teoksissaan on selkeys ja kerronnallisuus sekä musikaalinen tapa tehdä. Visuaalinen tunnelma on tarkasti pohdittu osa teoksen kokonaisuutta. Musiikilla on ensisijaisen tärkeä merkitys ja tiivis yhteistyö säveltäjien kanssa on luonut ihanteellisia yhteistyöpuitteita uusien teoksien synnyttämiseksi. Huumori on Konoselle tärkeä elementti, jonka avulla teoksista tulee omaperäisiä, yllätyksellisiä ja lämminhenkisiä.
